En ymmärrä, miksi seksi on nykyään niin suuressa asemassa yhteiskunnassamme. Olemmeko tosiaan niin pahoinvoiva kansa hyvinvointivaltiossa, ettemme osaa mitata onnellisuuttamme muun kuin seksin perusteella?
Hyvänä esimerkkinä tästä toimii naistenlehti Cosmopolitan. En itse lue lehteä, sillä en koe sitä kiinnostavana muuten kuin sen puolesta, mitä se kertoo ihmisyydestä. Lehden pyhä kolminaisuus - julkisuus, seksi ja vaatteet - ei oikein istu omaan maailmankuvaani: en ole kiinnostunut seksistä, en tarvitse tietoa siitä, kuka julkkis on törttöillyt ja mitä, ja shoppailuksi minulle riittää kirppareiden ja Seppälän kiertäminen silloin tällöin. Enkö siis ole kunnon nainen, kun naistenlehti ei kosketa minua?
Onneksi en sentään inhoa seksiä. Elämä olisi yhtä helvettiä, jos eläisin tässä seksillä yltiömäärin kyllästetyssä maailmassa kokien iljetystä aina nähdessäni paljasta pintaa. Miettikää nyt, miten suurta roolia seksi näyttelee kulttuurissamme.
Itse koen elokuvien seksikohtaukset lähinnä ankeina tai huvittavina: ne eivät sytytä minussa tunteita suuntaan eikä toiseen. Onhan se upeaa, jos jotkut pystyvät nauttimaan siitä, että penis työnnetään heidän sisälleen, mutta tarvitseeko sitä hehkuttaa joka puolella?
Juuri tämä seksistiseksi iskostunut käsitys tekee aseksuaalien elämästä vaikeaa: seksuaalien on melkeinpä mahdotonta kuvitella elämää ilman seksiä tai saati sitten ilman haluja ja fantasioita. Haluaisinkin vain haastaa kaikki blogiini eksyvät henkilöt ajattelemaan, mitä seksi heille merkitsee ja mikä siitä tekee elämisen perusedellytyksen. Ihminen kun ei oikeasti tarvitse seksiä onnellisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että päätit kommentoida, arvostan kommentteja todella paljon. Ethän kuitenkaan kirjoita mitään törkeyksiä?