Poikaystäväni oli meillä yötä ja oli siis tosiaan sopimuksen mukainen "hänen iltansa". Noh, minä sitten siinä parhaani mukaan yritin suihkun lattialla häntä hoidella käsipelillä ja sulkea ajatuksistani pois sen, että vispaan siinä elävää penistä (ajatus kun ei minua ainakaan itseäni yhtään miellytä...). Halusin siis päästä tilanteesta mahd. nopeasti pois ilman, että jään murehtimaan sitä, ettei se oikeasti ole minulle kovin helppoa.
Ei siinä mitään, kaikki olisi mennyt hyvin tuolla tavalla. Olisin saanut hänet nopeasti tulemaan ja oltaisiin päästy pehkuihin.
Mutta hänpä oli siinä tarkkaillut minua ja heitti tällaisen kommentin:
"Minusta aika huvittavaa, että katselet ihan kaikkea muuta mahdollista, että tyyliin tuijottelet kattoa ilmeellä *istuisin vittu mieluummin vaikka kusiaispesässä kuin olisin tässä*. Tyyliin viheltelet siinä samalla *en minä tässä mitään tee, tuijottelen vaan suihkuverhoa*. Vilkaset vaan välillä ja sitten jatkat muualle tuijottelua."
Tuo oikeasti loukkasi.
Ihan VITUN paljon.
Siinä sitten käännyin poispäin hänestä ja halasin polviani.
Minä vittu parhaani mukaan yritän saada hänelle hyvän olon tässä. Mitä minä sille voin, että minua ei hirveästi inspaa katsella heiluvaa penistä? Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että minä rikon siinä kokoajan itseäni vastaan ihan vain hänen takiaan?
Siinä kun on niin haavoittuvassa tilassa. Yrittää parhaansa mukaan sulkea koko asian pois ajatuksista, että pystyy hoitelemaan toisen loppuun asti ilman, että saa itselleen hirveän huonon olon aikaiseksi. Niin toinen sitten päättää tulla vittuilemaan, eikä arvosta uhrausta yhtään.
Kyllä se koskee, voin kertoa.
No, tuota sitten puimme illan ja hän oli kyllä pahoillaan. Sanoi, että se vaatii vain häneltä itseltään totuttelua. Siihen sitten kysyin, että miten tuo on olevinaan niin uusi asia, kun en minä ennenkään ole sen kummemmin käyttäytynyt. Noh, tämä sitten lieni ensimmäinen kerta, kun hän kiinnitti minuun huomiota. Olisi minun puolestani saanut keskittyä siihen omaan onneensa täysillä, ettei tarvitse minua mollata.
Mentiin sitten nukkumaan vähän huonoissa fiiliksissä, enkä minä luonnollisesti aamullakaan ollut vielä kovinkaan hyvällä tuulella. En minä niin nopeasti unohda. Hän sen sijaan näköjään osaa ohittaa koko homman olan kohautuksella.
Helppohan hänen on. Hänen ei tarvitse rikkoa itseään vastaan ja huolehtia siitä, että seuraavalla kerralla tuo samainen tilanne on jälleen edessä. Kun hän ei tällä kertaa saanut tyydytystään.
...ja minä kun luulin, että asiat rupeavat vihdoin sujumaan paremmin.
