Lisää vain inspiraatio

Olen ajatellut elvyttää tämän kitumaan jääneen blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelu tyssäsi seinään lähinnä stressin ja lukijoiden vähyyden vuoksi (on yllättävän masentavaa kirjoittaa kuuroille korville, vai pitäisikö sanoa sokeille silmille). Jos joku on siis kiinnostunut lueskelemaan tämän savoilaisnaisen höpinöitä tästä eteenpäin, kannattaa antaa itsensä nyt ilmi!

Elämäni tallaa tällä hetkellä aina vain syvenevää uraa maahan kiertäessään kehää. Pitäisi opiskella yliopistojen pääsykokeisiin, soittaa harmonikkaa tulevaa tutkintoa varten, järjestää kotona suursiivous, pitää kunnosta huolta ja vaikka sun mitä.
   Mutta minkä teet kun inspiraatio on hukassa, kummituksen sukassa? Istut kotona, katsot sarjoja ja Pisan tornia hälyttävästi lähenevää tiskivuortasi (sille kuitenkaan mitään tekemättä), näet ystäviä ja syöt hyvää ruokaa (Siis silloin, kun opiskelijabudjettisi sen kestää. Loppukuusta usein ruokavaliosi koostuu pääosin makaronista, soijasta ja kaurapuurosta.). Olenkin aloittanut kadonneen inspiraation metsästyksen ja päässyt sen kulmaan käsiksi kuntoilun saralla.

Olen jo jonkun aikaa takaperin aloittanut uudelleen vanhan harrastukseni: kilpatanssin. Parina minulla on rakas ystäväni ja siksi treenaaminen on mahtavaa - varsinkin nyt, kun meidät on siirretty alkeisryhmästä E-D-ryhmään. On vain melko rasittavaa olla aina se eniten hikoileva yksilö, joka valmis hautaan laskettavaksi jokaisten rankkojen treenien jälkeen (varsinkin, kun muut parit ovat jo kilpailevia) ja siksi olen ruvennut treenaamaan enemmän itseksenikin - siitä kunnia Youtubesta löytyville treenivideoille! Ehkä saan myös vähän karistetuksi vatsan ympärillä olevia rasvoja tässä samalla iskulla.
   Kunnon kohottamisen lisäksi olen päättänyt lisätä venyttelyä. Tarkoituksena olisi tästä eteenpäin venytellä kerran päivässä, edes aamuvenyttelyt.

Blogiani tähän mennessä lukeneet varmaan miettivät, mitä parisuhteelleni kuuluu nykyään. Rehellinen vastaus on, etten oikein osaa sanoa. Toki rakastamme toisiamme, eikä meillä mitenkään mahdottoman huonosti mene - vaikka ei kyllä kauhean hyvinkään, jos niin asiaa mietitään. Ehkä tällainen tasapaksu fiilis on vain normaalia yli 4v seurustelun jälkeen? 

   Olen joka tapauksessa kyllästynyt riitelemään aina samoista aiheista, kuten siitä, saanko tarpeeksi huomiota seuraavina päivinä, jos olen antanut poikaystävälleni. Kai me sitten olemme vain niin erilaisia, että päällepäin yksinkertaisetkin asiat paisuvat ongelmiksi. En tiedä, olenko onnellinen tässä suhteessa, mutta rakkauden takia en harkitse eroa ainakaan vielä.

Siinä pieni tilannekatsaus tämän naisen elämään. Ajattelin ottaa blogin sisältöön muutakin kuin pelkkää aseksuaalisuudesta höpisemistä. Virkistääkö vaihetelu, vai onko vanhassa vara parempi? Kertokaa, niin tiedän. Ja haluaisin myös tietää, onko minun järkeä jatkaa ylipäätänsä tämän blogin kirjoittamista.

P.S. Ne, joita matematiikka kiinnostaa, ja jotka eivät ole kuulleet Mandelbrotin joukosta tai muista fraktaaleista, kannattaa ottaa selvää. Visualisoituina nuo fraktaalit luovat upeita kuvioita, joihin voi zoomata ikuisesti ja niistä löytyy aina vain lisää monimutkaisia kuvioita. Tässä muutama esimerkkikuva ja yksi zoomausvideo Mandelbrotin joukosta: