En häpeä puhua julkisella paikalla aseksuaalisuudestani, jos keskustelukumppani on sellainen, jolle olen syystä tai toisesta kertonut asiasta.
Miksi häpeäisin?
Eihän se ketään voi loukata, jos hän kuulee kaupungilla sanan 'aseksuaali' ohimennen?
Ja mikäli jotakuta kiinnostaa salakuunnella keskusteluani, niin siitä vain: minussa ei ole mitään vikaa. Se on sama kuin juttelisi ystävän viimeisimmästä poikaystävästä - yhtä luonnollista.
Se on kuitenkin osa minua.
Tätä häpeämättömyyden tunnetta helpotti paljon, kun tapasin jo jokin aika takaperin elämäni ensimmäistä kertaa ihan tosielämässä toisia aseksuaaleja sivustomme (aseksuaalit.net) välityksellä. Kävimme lasillisilla ja sen jälkeen syömässä pitäen hauskaa, tutustuen toisiimme ja jutellen avoimesti aseksuaalisuudesta. Oli helpottavaa huomata, että täällä koto-Suomessakin ihan toden totta on olemassa muitakin, jotka tuntevat samoin kuin minä.
Miksi kerron häpeämättömyydestäni nyt?
Koska minua harmittaa eräs asia melko kovastikin.
Tutustuin kesätöissä rakennustyömaalla erääseen sähkömieheen, jonka kanssa tulin hyvin juttuun. Heitin hänen kanssaan itselleni normaalia härskiä läppää ja viihdyin hänen seurassaan. Tätä Mr. Sähköasentajaa näin kerran kahvittelun merkeissä ja hän on useastikin ehdotellut tuhmuuksia tekstaillessamme - vitsin varjolla tottakai.
Kerran minulla sitten meni hermot ja laitoin viestiin, että olen aseksuaali ja että en sen takia edes harkitse seksiä ja etten muutenkaan voisi pettää poikaystävääni, vaikka olisinkin seksuaali. Pahoittelin myös mahdollista järkytystä. Hän on siis ensimmäinen ei-läheinen-ystäväni, jolle olen kertonut asiasta.
Vastausviestissä hän väitti ettei tosissaan ollut mitään sanonut ja että kyllä hän vielä minulle halut laittaa päälle. Kun sanoin, että tuskinpa vain, Mr. Sähköasentaja kysyi, mitä sanoisin jos hän kuitenkin kokeilisi. Totesin, ettei hän saa tehdä niin, mihin hän vastasi kutsumalla minua tylsäksi. Pian tämän jälkeen hän lopetti tekstailun sanomalla menevänsä nukkumaan.
Ennen tätä olimme sopineet näkevämme seuraavan viikon perjantaina. Mr. Sähköasentajasta ei kuitenkaan kuulunut mitään koko päivänä ja laitoinkin lauantaina viestiä, jossa kyselin, oliko hän kenties unohtanut tapaamisemme.
Vastausta ei ole vieläkään tullut.
Tästä on jo kolme viikkoa.
Ovatko kaikki miehet tosiaan vain pillun perässä? Jopa varatut niinkuin kyseinen henkilö?
Taisipa olla kuitenkin parempi, että hänen lieroutensa paljastui minulle tässä vaiheessa, eikä vasta myöhemmin...
*murinaa, ärinää ja tuohtumusta*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että päätit kommentoida, arvostan kommentteja todella paljon. Ethän kuitenkaan kirjoita mitään törkeyksiä?