Sormusta ja työnsarkaa

Web-kamera-laatua, anteeksi!

Kuten kuvasta näkyy, sain itselleni vihdoin ja viimein mustan, yksinkertaisen sormuksen, eli minun ei tarvinnutkaan tyytyä kompromisseihin sormuksen ulkonäön kanssa! Olen tästä todella onnellinen, koska sormus löytyi puoliksi sattumalta hyvän ystäväni piirongin laatikosta lähes käyttämättömänä. Oli aikoinaan ostanut sormuksen ulkomailta ja nyt suostui mieluusti myymään sen eteenpäin minulle.
  
On jotenkin rohkaisevaa kantaa kädessään oman seksuaalisuutensa symbolia, vaikkei kovin moni sitä tunnekaan. On kuin sillä varmistuisin siitä, ettei asiassa ole lainkaan mitään hävettävää tai peiteltävää. Lisäksi sormuksen löytyminen tuli loistavaan saumaan, sillä itselläni on menossa tällä hetkellä pienoinen agenttihomma.

Niin,
epäilen erään kesätyökaverini seilaavan samassa aseksuaalisuuden veneessä kanssani.

Moinen epäilys tuli päähäni tänään, kun huomasin hänen oikeassa kädessään komeilevan mustan, hopeareunuksisen sormuksen. Hänellä ei muita koruja oikeastaan ole, vain korvakoru toisessa korvassa sormuksen lisäksi, eli hän ei vaikuta kovinkaan koruilla koreilevalta tyypiltä.
   Ajatus siitä, että jopa samalla työpaikalla olisi yksi aseksuaali lisäkseni, tuntuu todella jännältä ja miellyttävältä. Emme siis olekaan täysin näkymätön vähemmistöryhmä!
   Voihan sormus toki olla vain sattumaa, sitä en kiellä ollenkaan. Juuri tämän takia olen ottanut omaksi pieneksi salapoliisiprojektikseni tarkkailla hänen oikeaa kättään ja sitä, poistuuko sormus keskisormesta. Lisäksi annan hänen nähdä oman sormukseni maanantaina ja katson, reagoiko hän siihen mitenkään: kyselyt tai keskustelun avaaminen aiheesta ovat ainakin varmoja merkkejä aseksuaalisuudesta.

On huippua, että on edes joku syy odottaa innolla paskaduuniin palaamista! :)

Lisäksi saimme vihdoin puitua kunnolla asiat mieheni kanssa lävitse ja pääsimme mielestäni todella hyvään sopimukseen: hoitelen hänet kerran viikkoon muilla tavoilla kuin yhdynnällä ja näemme vähintään kaksi kertaa muissa merkeissä viikon aikana. Toisin sanoen minäkin saan jotain "tyydytystä" tästä parisuhteesta.

Alkaa se aurinko vihdoin paistamaan siis tänne risukasaankin, vaikka nämä työpäivät (8-16 ma-pe koko kesän ajan) taitavat viedä minulta hengen.